Sirkuksen tuotto oli ollut siitä saakka kovin vähäistä, kun kaupunkiin oli tullut huvipuisto ja eläintarha. Ei ihmisiä enää kiinnostanut katsoa kaukaa, miten joku työnsi päänsä leijonan kitaan tai ryhmä esiintyjiä hyppäsi alas korkealta. Nyt kaikki halusivat huvipuistoon, jossa oli tosi jänniä laitteita ja eläintarhaan, jossa oli leijonia paljon mielenkiintoisempia eläimiä kuin sirkuksen samat vanhat leijonat. Sirkuksen johtajalla oli enää kaksi mahdolisuutta. Joko sulkea sirkus kokonaan tai yrittää vielä suurta mainoskampanjaa. Sisukkaana hän päätti kuitenkin vielä yrittää ja lähti Afrikkaan viidakkoon tekemään kunnon mainosta sirkuksestaan.

Mainoksessa johtajan pojan oli määrä esittää Tarzania, joka olisi viidakossa, heilauttelisi itseään liaaneja pitkin, ratsastaisi norsulla ja vielä loppujen lopuksi pelastaisi Janen leijonan kidasta. Mainoksessa käytettäisiin tietenkin sirkuksen omia leijonia ja norsuja ja liaaneina toimisivat trapetsit, aivan kuten Johnny Weismüllerin Tarzan-leffoissa.

Johtajan poika puettiin keltamustaan keinoleopardintaljaan ja öljyttiin hienosti ruskettuneen näköiseksi ja niin kuvaukset aloitettiin. Kamera kävi ja "Tarzan" heilautteli itseään trapetsilta toiselle ja ratsasti norsulla. Norsu kuitenkin pillastui nähtyään hiiren ja karautti viidakkoon minkä jaloistaan kerkesi. "Tarzan" pysyi tiukasti kiinni norsun selässä ja saikin ensin hillittyä sen vauhtia ja lopulta pysähtymään. Norsu oli juossut savannin reunaan ja mitä "Tarzan" siellä näkikään: joku tyttö makasi maassa ja leijona oli hyökkäämässä tämän kimppuun.

"Kas, norsu kiersikin ympyrän", ajatteli "Tarzan". "Tuonne onkin jo lavastettu seuraava kohtaus, joten tästähän tulee tosi aidon näköinen otos, kun nyt saavun täältä viidakosta ihan sattumalta." Niin hän lähti juoksemaan leijonan luokse pelastaakseen tytön tämän kidasta. "Älä pelkää, pelastan sinut tuon julman pedon hampaista!!!" huusi hän vuorosanansa. Mutta juuri kun hän työnsi näytöksenomaisesti päänsä tapauksen uudesta käänteestä kummastuneen leijonan kitaan, huomasi hän, että leijonan takahammas olikin paikoillaan, vaikka heidän sirkuksensa leijonalta se puuttui. Vale-Tarzan sai juuri ja juuri vedettyä päänsä ulos leijonan suusta ja kaatui kauhusta kankeana tantereelle. Kun leijona meinasi juuri pistellä tytön parempiin suihinsa kajahti metsästä huuto ja samassa pronssinvärinen mies olikin jo leijonan kaulassa kiinni.

Leijona istahti sävyisästi maahan ruskettuneen miehen jalkojen juureen ja oli niin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. "Mitäs kopio täällä teet? Eikö studiolla löytynyt enää tarpeeksi aidon näköistä leijonaa, kun piti tänne tulla?” kysyi mies sävyisästi. "Siitä onkin aikaa kun viimeksi joku erehtyi tänne filmaamaan." "Ei kun sirkusta..." sai vale-Tarzan sanottua. "Mutta kuka sinä sitten olet?" "No Tarzan tietysti. Apinain Kuningas ja Viidakon Valtias kuulostavat myös hyvältä..." "Mutta entäpä tuo leijona? Kuinka se on noin sävyisä? Hypnotisoitko sen jotenkin vai? Olisi aika hyvä vetonaula sirkukseemme", vuodatti johtajan poika. "Ehei, tämä Numa on minun Kultaleijonani. Olen pitänyt sitä pennusta saakka ja se kyllä tottelee. Ei se tee pahaa kärpäsellekään, ellen käske sitä. Ja tässä Jane oli vain sen kanssa lenkillä jca nyt lepäämässä ruohomatolla", selitti Tarzan. Jane hymyili hieman ujosti. "Selvä juttu. Mutta minun pitäisi päästä nyt kyllä takaisin filmausryhmämme luokse. He varmaan kaipaavat jo minua ja lähtevät etsimään." "No problem, vien sinut kyllä takaisin", huomautti Tarzan ja vihelsi Tantorin paikalle.

Nopeasti he saapuivatkin leirin reunalle. Viidakon laidassa Tarzan pyysi, ettei johtajan poika kertoisi itsestään. "Täällä on rauhallisempaa, kun kaikki vain luulevat, että olen Burroughsin keksimä hahmo. Mutta oikeasti toimin kyllä Johnny Weismüllerinkin stunttina, kun niitä elokuvia tehtiin." Sitten Tarzan olikin kadonnut viidakkoon. Johtajan poika ratsasti norsulla leiriin saakka ja kertoi vain norsun pillastuneen. Kuvaukset saatiin loppuun ja sirkuskin taisi saada uusia katsojia hienon videon ansiosta.

Lisää juttuja

Pääsivu